Linjakilvet

Linjakilpityypit

Käsikäyttöiset nauhakilvet

Linjakilvet busseissa olivat pitkään käsikäyttöisiä nauhakilpiä. Tyypillisessä pääkaupunkiseudun nauhakilvessä on 4 nauhaa, joihin on maalattu numerot 0 - 9 ja seudulla käytössä olevat kirjaimet (ja mahdollisesti kirjainyhdistelmiä, esim. KT). Nauhoilla pystyy siten esittämään kaikki seudulla käytössä olevat linjanumerot. Nauhat on valaistu takaa loisteputkella. Kuljettaja joutuu kääntämään jokaisen nauhan erikseen, joten kun linjakilpiä on myös sivulla ja takana, kestää linjanumeron vaihto jopa useita minuutteja. Joissakin busseissa on myös erillinen määränpäänauha.

Käsikäyttöisten nauhakilpien käytössä on monia ongelmia:
- linjanumeron vaihtaminen kestää kauan
- kuljettajat eivät aina vaihda linjanumeroa taka- tai sivulinjakilvestä
- nauhat kuluvat niitä kelattaessa ja ne menevät joskus poikki
HSL ei salli käsikäyttöisten nauhakilpien hankkimista uusiin busseihin.

Kauko-ohjattavat nauhakilvet

1980-luvulla nauhakilpiin saatiin liitettyä kauko-ohjaus, jolloin kuljettaja pystyy määrittämään linjanumeron kojetaulusta ja linjakilvissä olevat sähkömoottorit vaihtavat linjanumeron automaattisesti. Pääkaupunkiseudulle kauko-ohjattavia linjakilpiä tuli lähinnä 1990-luvulla, suurin toimittaja oli keravalainen Vantron Oy. Kauko-ohjattavien nauhakilpien ongelmana on laitteiden herkkä hajoaminen. Niiden käyttö korvautui 1990-luvun aikana sähköisillä linjakilvillä. Vantron on lopettanut linjakilpien valmistamisen ja ja sen valmistamien kilpien hajotessa ne korvataan usein sähköisillä linjakilvillä.

Pistematriisit

Ensimmäiset sähköiset linjakilvet pääkaupunkiseudulla olivat pistematriiseja eli "helmitauluja". Ensimmäiset tulivat 1989. Niissä on matriisissa pieniä levyjä, joiden toinen puoli on musta ja toinen puoli on maalattu heijastavalla keltaisella maalilla. Levyjen avulla saadaan muodostettua kaikenlaisia kuvioita, siis myös numeroita ja kirjaimia. Kilvet valaistaan edestäpäin. Pääkaupunkiseudulla suurin pistematriisilinjakilpien toimittaja on ollut ruotsalainen Mobitec.

Sähköisten linjakilpien ongelmana on, että niissä saadaan yleensä esitettyä vain ennalta ohjelmoituja linjanumeroita (joissakin malleissa voidaan kylläkin esittää mitä tahansa numeroita). Kun liikennöitsijä saa uuden linjan liikennöitäväkseen, pitää linjakilpien ohjelmointi päivittää kaikissa busseissa.

LCD-linjakilvet

LCD-linjakilvissä kilpiin muodostetaan ennaltamäärättyjä kuvioita. Kilvet valaistaan takaa esim. loisteputkella. Koska kuviot on tehty ennalta, ovat numerot ja kirjaimet tasaisempia kuin pistematriisikilvissä. Sähköiset linjakilvet valtasivat markkinat pääkaupunkiseudulla vasta 1990-luvun lopussa, kun forssalainen Mitron Oy toi markkinoille LCD-linjakilpensä. 2005 Mitronin linjakilpitoiminta myytiin kanadalaiselle Vanscolle.

LCD-linjakilpien ongelma on huono näkyvyys, jos valaistusolosuhteet eivät ole hyvät. Vastavalossa taustavalo ei yleensä ole riittävän voimakas ja kilvet näkyvät huonosti. Jos taustavalo hajoaa, näkyvät kilvet huonosti kaikissa valaistusolosuhteissa.

Ledilinjakilvet

Ledilinjakilvissä on samanlainen matriisi kuin pistematriisilinjakilvissä, mutta niissä matriisi muodostuu ledeistä. Pääkaupunkiseudulla on käytetty oransseja ledejä. Ledilinjakilpien etuja ovat halpa hinta ja hyvä näkyvyys kaikissa valaistusolosuhteissa. Ledilinjakilpiä alkoi tulla 2003 ja ne ovat syrjäyttäneet pistematriisit ja LCD-linjakilvet pääkaupunkiseudun uushankinnoissa. Ledilinjakilpiä toimittavat sekä Mobitec että Vansco.

Määränpääkilvet

Käsikäyttöisten nauhakilpien aikaan YTV määräsi, että busseissa ei saa käyttää määränpääkilpiä. Määränpääkilpiä käytettiin vain linjoilla, jotka kulkivat samoilta pysäkeiltä molempiin suuntiin. Sähköisten linjakilpien yleistyessä määränpääkilvet tekivät paluun pääkaupunkiseudulle. YTV ja HKL alkoivat antaa niistä kalustopisteitä kilpailussa ja lähes kaikki liikennöitsijät alkoivat hankkia niitä.

Aluksi määränpääkilpien käytöstä ei ollut yksiselitteistä määräystä ja niiden käyttö oli kirjavaa. HKL-Bussiliikenne näytti bussin päätepysäkin suomeksi ja ruotsiksi, Pohjolan Liikenne vain suomeksi. Concordia, Veolia Transport, Suomen Turistiauto, Westendin Linja ja Etelä-Suomen Linjaliikenne näyttivät suomeksi sekä lähtö- että päätepysäkin. Veolia Transportilla, Westendin Linjalla ja Pohjolan Liikenteellä oli joillakin linjoilla myös välipaikkoja mukana määränpääkilvissä.

Vuonna 2004 tilaajat määräsivät, että uusissa busseissa määränpääkilvissä on oltava päätepysäkin nimi suomeksi ja ruotsiksi (kuten HKL-Bussiliikenne oli tehnyt alusta alkaen). Concordia ja Pohjolan Liikenne alkoivat soveltaa ohjeita ja vaihtoivat kilvitykset myös vanhoissa busseissaan. STA:n kilvitykset vaihtuivat HelB-fuusiossa. Etelä-Suomen Linjaliikenne, Westendin Linja ja Veolia Transport päivittivät kilvityksensä 2006.

Helsingin keskustaan tulevien seutulinjojen määränpäätä ei ole vielä yhtenäistetty. Seutulinjoilla päätepysäkin virallinen nimi vaihtui Helsingistä Rautatientoriksi, Elielinaukioksi tai Kampiksi 2011. Nobina ja Pohjolan Liikenne käyttävät linjakilvissä määränpäänä pelkkää terminaalin nimeä. Veolialla ja Westendin Linjalla lukee sekä Helsinki että terminaalin nimi. HelBillä on linjakilvissä edelleen pelkkä Helsinki.

Päivitetty 3.3.2012