Kaluston elinkaari pääkaupunkiseudulla

Uuden kaluston hankkiminen

Perinteinen tapa hankkia kalustoa on ostaa se omaksi. Nykyään on kuitenkin yleisempää kaluston hankkiminen leasingillä. HSL:n liikennöitsijöiden busseja omistavat mm. kalustontoimittajat (Scania Finans AB), pankit (Nordea Rahoitus ja Pohjola Pankki) ja erityiset leasing-yritykset (GE Tip Trailer). Bussit liisataan yleensä aluksi ensimmäisen sopimuskauden ajaksi. Jos liikennettä hävitään paljon sopimuksen päätyttyä, voidaan bussit palauttaa liisaajalle. Jos busseille löytyy käyttöä sopimuskauden jälkeenkin, voidaan leasing-sopimusta jatkaa tai ostaa bussit omaksi. Usein leasing-sopimuksiin sisältyy mahdollisuus lunastaa bussi omaksi hyvin halvalla sopimuksen päätyttyä.

Koska tilaaja laskee bussien iän rekisteröintipäivän mukaan, on tavaksi tullut rekisteröidä uudet bussit vasta hieman ennen sitä päivää, kun niitä ensimmäisen kerran tarvitaan. Samoin leasing-sopimukset alkavat usein vasta samana päivänä kuin liikennöintisopimukset eikä uusia busseja saa siksi käyttää linjalla ennen sopimuksen alkua. Uudet bussit saattavat seistä kuukausikaupalla odottamassa rekisteröintiä joko niiden valmistajalla tai liikennöitsijän varikon pihassa.

Korjaamotoiminta

Uusissa busseissa on yleensä vuoden takuu, jonka aikana niiden toimittaja tekee isommat korjaukset. Uusiin bussimalleihin saatetaan vielä tehdä jälkikäteen muutoksiakin takuutyönä. Takuuajan jälkeen bussit jäävät joko liikennöitsijän oman korjaamon hoidettaviksi tai sitten liikennöitsijä ostaa erikseen korjaamopalveluita muilta yrityksiltä. Valmistajien tarjoamat huoltosopimukset ovat yleistyneet 2000-luvulla ja niitä on otettu erityisesti leasingillä hankittuihin busseihin. Huoltosopimusten sisältö ja kesto vaihtelee, mutta usein sovitaan että bussien valmistaja hoitaa bussien kaikki huollot ja korjaukset. Huoltosopimuksen kesto on usein sama kuin bussin leasing-sopimuksen.

Seisonta

Jos bussia ei tarvita pitkään aikaan, laitetaan se yleensä seisomaan. Tyypillinen seisonta on kesällä, kun liikennettä on vähemmän. Vanhempia busseja laitetaan silloin kesäseisontaan.

Busseja laitetaan seisomaan talvella kilpailuvoittojen ja häviöiden vuoksi. Jos liikennöitsijä häviää liikennettä, voi se jättää osan kalustosta seisomaan odottamaan tulevia kilpailuvoittoja. Bussit eivät siis ole varsinaisesti vielä poistettuja, vaan ne otetaan takaisin ajoon jos ja kun uutta liikennettä voitetaan.

Bussien viimeinen seisonta pääkaupunkiseudulla on myynnin odottaminen. Kun liikennöitsijä toteaa, ettei se enää tarvitse bussia, laitetaan se seisomaan odottamaan ostajan löytymistä.

Myynti

Bussien myyntiaika vaihtelee huomattavasti: parhaimmillaan bussit lähtevät uudelle omistajalle heti kun ne ovat päättäneet palveluksensa pääkaupunkiseudulla, pahimmillaan ne seisovat myyntirivissä monta vuotta. Joitakin busseja ei koskaan saada kaupaksi kaupalliseen liikenteeseen, vaan ne viedään myyntirivistä romuttamolle.

2000-luvun vaihteen molemmin puolin käytetyt bussit päätyivät usein entisen Neuvostoliiton alueelle, mutta sittemmin kauppa niihin tyrehtyi erilaisista syistä (mm. kaupan rajoitukset Venäjälle ja Baltian maiden taloustilanteen koheneminen ja EU-tuet, jotka mahdollistivat heille uusien bussien hankinnan käytettyjen sijasta).

Pohjolan Liikenne ja Helsingin Bussiliikenne voivat myymisen sijasta siirtää pääkaupunkiseudulta poistettuja busseja kaupunkiliikenteeseen muualla Suomessa.


Päivitetty 18.9.2016